keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kokemuksia korjausompelijasta, ajatuksia vaatehuollosta ja uuden ostamisesta

Täydellinen vaatekaappi -projektini on saanut aikaan hyviä sivuvaikutuksia.

Kokeilut korjausompelijalla ovat muuttuneet pysyväksi tavaksi.  Moni luottovaatteni on jo käväissyt korjausompelijan käsittelyssä, ja kynnys viedä epämukava tai tylsä vaate muokattavaksi on madaltunut. Suurin osa korjauksista on ollut ihan peruskamaa hihojen lyhennyksineen ja puhkikuluneen takin vuorin vaihtamisineen, mutta muutama vaate on kokenut isomman ja tervetulleen muodonmuutoksen.

Housuista tuli hame, joita koristaa jakussa ennen ollut vyö. Jakusta lyhenivät hihat, ja hihoista saksitulla kankaalla levennettiin jakkua niin, että se taas mahtuu kiinni.

Nyt, kun ompelijan muokkausten jälkeen valtaosa vaatteistani istuu päälleni kuin nakutettu, huomaan olevani entistä kriittisempi valmisvaatteita kohtaan.

Sovituskopissa havaitsen entistä herkemmin, että vartaloni ei vastaa valmisvaatetta. Valmisvaatteen vyötärö asettuu lantioni kohdalle tehden vaatteesta (tai minusta) täysin muodottoman näköisen. Hihat ja lahkeet ovat liian pitkät. Melkein jokaisessa sovittamassani vaatteessa on jotakin pielessä. Ei tee mieli ostaa. Vihaan shoppailua kenties entistäkin enemmän nyt, kun sopivan vaatteen löytäminen on minulle aidosti tärkeää.


Toisaalta minulla ei vielä riitä mielikuvitus siihen, että teettäisin itselleni vaatteita alusta asti. Rohkeus tosin kasvaa askel askeleelta. En enää pelkää laatuvaatteen ja ompelijan työn hintaa, sillä olen huomannut, että laadukas vaate kestää muokkauksen, ja siitä saa kuin uuden ompelijan käsittelyssä.

Ompelija saattaa antaa uuden elämän vaatteelle, josta olin jo luopumassa. Kuvan hame + jakku -yhdistelmäkin oli ennen maailman tylsin housupuku, joka roikkui kaapissa odottamassa pääsyä kierrätykseen. Onneksi keksin viedä sen muokattavaksi! Nyt pohdin, saisiko vanhaa vähälle käytölle jäänyttä farkkuhamettani muokattua niin, että ihastuisin siihen uudelleen. Sen sijaan, että ostaisin uuden, teettäisin vanhasta kuin uuden.

Ompelija pystyy helpottamaan myös vaihtelun tarvetta, jonka olen huomannut itselläni olevan yllättävän iso. Kyllästyn tiheästi käyttämiini vaatteisiin, ja kaipaan jotain uutta niiden rinnalle. Vaatekaappini alkaa olla aika lailla koluttu puhki uuden muokattavan löytämiseksi, mutta ajatus kulkee mukana myös uutta ostaessa: onko vaate niin laadukas, että kehtaan viedä sen korjattavaksi / muokattavaksi sitten joskus.

Vaatteiden huoltamisessa en vieläkään ole mikään haka, mutta petraan koko ajan. Tuulettelen vaatteitani parvekkeella turhan pesemisen sijaan, ja käytän työvaatteitani säännöllisemmin pesulassa. Jo kaksi kertaa toistamani tapa on kevään koittaessa viedä talvitakkini pesulaan ja korjattavaksi (saan näköjään vetoketjun ratkeamaan kerran vuodessa), josta se on helppo säilöä puhtaana seuraavaa talvea odottamaan. Nypynpoistaja on ahkerassa käytössä.



Tasapainottelen edelleen ekologisuuden ja uuden ostamisen välillä. Ihailen ihmisiä, jotka hankkivat vaatteensa käytettynä, mutta minulta ei riitä siihen aika eikä energia. Antakaa minulle kirppis, jossa voi tehdä täsmäostoksia, niin juoksen sinne rahat ojossa. Löytöjen metsästämiseen tai Facebookin av, jono mittoihin, kai-kai -rumbaan minulla ei ole riittävästi motivaatiota. Enkä sitäpaitsi osaa ostaa tulevia lempivaatteitani sovittamatta.

Siispä ostan uutena, mahdollisimman tarkkaan harkiten, vaatebudjetin karatessa jatkuvasti käsistä. Osaan harmillisen huonosti arvioida laatua, mutta harkintani on kasvanut. En osta mitään nukkumatta vähintään yhden yön yli, ja usein huomaan, etten halunnutkaan kyseistä vaatetta riittävästi vaivautuakseni uudestaan ostoksille. Napsin itsestäni suttuisia kännykkäotoksia sovituskopissa, ja yritän kuvia tihrustamalla päättää, onko tämä vaate riittävän täydellinen päästäkseen osaksi vaatekaappini sisältöä.

Vaivalloista? Kieltämättä joo, mutta toisaalta: suurin osa ostoksistani päätyy lempivaatteen asemaan.



24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi 24. huhtikuuta vietetään jälleen Vaatevallankumousta.

Vaateteollisuuden ongelmakohdat on sellainen vyyhti, että tunnen itseni melko voimattomaksi niiden edessä. En osaa sanoa, kuinka paljon omilla valinnoillani lopulta on merkitystä, tai ovatko kalliimmat brändit synneistä vapaita, mutta omatunto ei enää anna periksi tukea kertakäyttöistä pikamuotia.

En minä vieläkään tiedä, kuka vaatteeni tekee, mutta vähintään haluan antaa niille sen arvon, mikä niille kuuluu.

10 kommenttia:

  1. Hei kokeile sitä Zadaata! Käyttäjiä on vielä vähän vähän, mutta ainakin just toi FB:n kai-kai rumba poistuu kun sieltä voi etsiä vain itselle sopivia vaatteita.

    Ja hyvä sinä kun viet huoltoon, I applaude you. Mulla jää aina mietinnän asteelle se, mutta onneksi mulla sentään tuppaa olemaan ihan oikeasti taipumus ostaa vain lempivaatteita. En vieläkään pysty käsittämään että maailma on täynnä ihmisiä, jotka myy kamoja "laput kiinni". Miksi ostit sen?

    Noniin, end of epämääräinen kommentti, takaisin lepäämään >

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mietin tätä tekstiä kirjoittaessani, että löytyisköhän Zadaasta toinen tällainen kirppu, joka tykkää laadukkaista kotelomekoista :). Sit mietin, ettei kuitenkaan löydy, ja vaikka löytyisikin, se ei saleen halua luopua siitä täydellisestä kesämekosta ja nudesta naruolkaintopista, mitä just nyt etsin.

      Eli tavallaan luovutin edes yrittämättä.

      Ja toi laput kiinni myyminen ei mene munkaan tajuntaan. Jollain tasolla pystyn samaistumaan siihen fiilikseen, että kun on pitkään etsinyt jotain ja ihan kyr... tylsistynyt koko touhuun, niin tekee mieli ottaa se melkein ookoo ennen kuin joku muu vie sen. Mutta sit en ymmärrä, koska ei se melkein ookoo kuitenkaan päädy päälle. Miksi ostaa?

      Poista
  2. Mahtavaa että olet päässyt sisään ompelijan käyttämisen ihanuuteen. Eränlaisena haittapuolena toki on tuo, että sitten ei mikään valmisvaate oikein kelpaakaan ja tuntuu siltä että myynnissä olevat vaatteet *ihan kiusallaan* eivät viimeistä tikkiä myöten ole juuri minulle istuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, haittapuolena juurikin tuo! Jopa siinä määrin, että olen ryhtynyt toden teolla hämmästelemään jotain menneitä hankintojani. Takki, joka näyttää hyvältä vain auki... :)

      Montaa hankintaa puntaroin nyt siltäkin kannalta, että mitäs jos tämän muokkaisi sopivaksi. Mutta vaatteeseen on vaikea huonosti istuvana rakastua tarpeeksi, että sen näkisi vaivan arvoiseksi.

      Poista
  3. Mahtava kuulla hyviä esimerkkejä ompelijan käytöstä. Jakkusi näyttää mainiolta! Rupesin heti pohtimaan, olisiko äidin vanhoista villakangasjakuista muokattaviksi... Mutta sitten tajusin, etten taida tarvita villakangasjakkuja. Siihen ei mahdollisesti auta ompelijakaan. Mutta ehdottomasti tutkimisen arvoinen asia, tämä ompelijahomma.

    Mun ainoita kokemuksia on se, kun vein miehen takin uudelleen vuoritettavaksi, vaikka se maksoi 150 euroa, jolla olisi saanut jo pitkästi uutta takkiakin. Tuli oikein nätti, mutta vuori meni taas hetkessä rikki povitaskun kohdalta. En tiedä, olisiko pitänyt olla tarkempi kankaan kanssa vai mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi äh, miten kurja kokemus! Ja aika hurja hintakin. Mulla on maksanut korjaukset keskimäärin 35 euroa per vaate. 160 eurolla tehtiin kuvan jakun ja housuista hameeksi muutokset, ja sen lisäksi mustan kotelomekon miehustan sisäänotto, eli siinä hinta per vaate oli vähän yli 50 euroa.

      Analyysisi taitaa osua oikeaan: ompelija ei auta, jos tarvetta ko. vaatteelle ei ole :) Mutta ehkä tarvitsemiasi vaatteitakin tarvitsee joskus korjata?

      Poista
  4. Vastaukset
    1. http://valeaiti.blogspot.fi/2016/04/zadaa-pelastaa-vaatekaappisi-ja-vahan.html

      Poista
  5. Moikka! Kirjoitin vanhemuuden onnelliseksi tekevistä jutuista. Postauksen lopussa on sulle haaste. :-) http://www.lily.fi/blogit/karuselli/onnellisia-asioita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! Blogi on ollut hieman hiljaiselolla viime päivät... Palaan haasteeseesi, jahka saan jostain taiottua kirjoittamisenergiaa :)

      Poista